tiistai 27. marraskuuta 2012

Karkkihaalari

Minulle inspiraatiot iskee aika usein ihan puun takaa. Tänään oli taas sellainen päivä. Ihana päivä!
Vierailin (taas) Majapuulla ja jokin pakkomielle pakotti minut ostamaan jälleenkerran jotain mitä en tosiaankaan tarvinnut. Tätä aivan ihanaa raitajoustista nimittäin.
Ei se ihan ensisilmäyksellä oikein napannut, mutta siinä oli sitä jotain!
 ehkä joku takauma lapsuudesta...eikös 80-luvulla ollut kanssa näitä rakkaita raitajoustiksia (niitä sinapin värisiä?)

 Ensin mietin, että ehkäpä siitä tulee paita ja jätin sen seisomaan kangaskasaan.
Tänään kun oli ihan pakko tehdä joululahjaompeluksia niin se kokoajan häiritsi minua siinä kangaskasassa.  Tiedättehän....aina kun jotain on PAKKO tehdä, niin kaikki muut asiat tuntuu yhtäkkiä paljon kiinnostavammilta.

Ajattelin, että ei se varmaan haittaa jos ihan silleen äkkipikaisesti ompelen siitä jotain...
ja niin siitä tuli haalari, ensimmäinen asia mitä siitä tuli sillähetkellä mieleen.
Joskus inspiraatio menee ihan putkeen, sillä tämä on kyllä oikea karkkien karkki ja herkkujen herkku!
Sopii tolle minun pikkutohelolle kuin nenä päähän...aivan superihanat värit!

Kangas ja resori on Majapuulta



Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Värikkäät vaatteet on tosi jees kun lapsi on tollanen viuhtoja. Sen löytää helpommin silloin kun se päättää taas viuhahtaa uusiin mielenkiintoisiin seikkailuihin.



Varmaan vartin kuvasin, että sain yhden kuvan missä seisoi hetken paikallaan.




Sitten tuli taas kiire muihin puuhiin. Onko ihan normaalia, että 1v harjoittelee päälläseisontaa :D

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Hurrrrja LohiKääme!

Kävipä niin, että ihanainen 3-vuotiaani rakastui autoihin.
Tämä lienee tuttu ilmiö monille pikkupoikien vanhemmille. Meillä on pidemmän aikaan ollut kovassa huudossa Cars- elokuvien hahmot (tämäkään ei varmaan yllätä ketään) ja mielestäni koko homma on ihan älytöntä rahastusta jos saa sanoa, vaikka ei aiheeseen edes mitenkään liity.
Jokatapauksessa juttu meni siihen, että lapsi haluaa pukeutua aina yhteen ja samaan paitaan. Kaupan valmisvaatteeseen joka on vaaleansininen ja siinä on salama mc quen! Äiti yrittää laittaa sen väli pesuun, mutta aamulla sankari käy etsimässä sen likapyykkikorista...voi apua! Äiti yrittää tarjota jotain muuta päälle, mutta ei. Topakka "Tahtoo salaman" tiuskaistaan takaisin.
äiti koittaa selittää, että salama on nyt märkä, ymmärrätkö märkä..sitä ei voi laittaa päiväkotiin. "Sitten äiti kuivaa sen, tahtoo salaman" HUOKAUS!

Mutta sitten tuli lohikäärmeet. Vastaanotto ei tietysti ollut ihan sitä mitä odotin. "Äiti hieno, siitä paita siskolle" Huokaus!

Ihan oli kuitenkin pakko yrittää tehdä herralle itselleen. Kannatti yrittää koska nyt poika tykkää oikein kovasti ja esittelee kaikille hienoja lohikäärmeitään :)





Sovituskuvat on kanssa tosi laatuotoksia :)
On se rankkaa olla 3-vuotias.

Kankaat on Majapuun ihania neuloksia.
Resorit on sellasta kivaa napakkaa, mutta en muista mistä.
Kaavana Papana sovellus hupulla.

Jos sen Cars-paidankin sais joskus sit ihan kuivaksi asti :)





Raksu

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä; kun ensi kerran näin kuosin virtuaalisesti koneen ruudulta. Vielä ihanampi se oli kun kohtasimme ihan oikeasti ja pehmeämpi..

Oon niin myyty tälle keltaisen ja mustan liitolle ja iättömyydelle. Voisin kuvitella tämän kuosin yhtälailla minkäikäisen ihmisen päällä tahansa...ihan totta!

Tiesin heti mitä siitä tulee (no oikeesti näin siitä unta)
ja iloinen ylläri oli että kangasta riittää vielä lapsillekin.

Oon ihan pettynyt näihin kuviin ku tää suomen talvi on tällänen et aina on vähän yö ja pimee. sovituskuva olis ollu ihan ehdoton mut siitä ei tullu mitään.

Kangas on Majapuulta. Samoin taskun palloneulos. Resori on jotain tosi kivaa ja erilaista mut valitettavasti en muista et mistä se on mun sekamelskaiseen kangasläjään päätynyt.
Saumamerkiksi löytyi tollasta ihanaa pyykkinarua ompeluporukan kesäiseltä Tallinan reissulta. Sattuikin saman keltaista.



Aika pirtsakka! saapi ollakin kun on muuten niin synkkää ja pimeää. Ällö marraskuu!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Voihan apinapuu

Pitkään aikaan ei ole tullut tehtyä haalaria. Nyt tein!
Oli alusta asti visio tästä Majapuun ihanasta apinapuukankaasta. Hölmö kun olin niin tilasin sitä ihan liian vähän ja se vähäkin kutistui pesussa :(
No tuli siitä loppujenlopuksi ihan käyttökelpoinen pitkillä resoreillakin.
Tuo vetskari tuotaa aina päänvaivaa kun en osaa sitä kovin nätisti pistää. Paremmin meni ku ekalla kokeilukserralla, ehkä mä vielä opin ku uskaltaa vaan yrittää.










Sovituskuvat on vähän mitä sattuu kun malli on aika vauhdikas tyyppi.




                                                                                 






Joulukin kovaa vauhtia tekee tuloaan. Minusta on kivaa miettiä ihmisille joululahjoja. Varsinkin arvostan jotain itsetehtyä koska siinä on aina mukana jokin ajatus. Tänä vuonna ajattelin tehdä pieniä pussukoita, niihinhän nyt voi laittaa mitä vaan kivaa.
Idean ja hyviä vinkkejä sain made for apesin Heidulta jolta sain aivan huippuihanan aarteita täynnä olevan pussukan lahjaksi <3

Tässä yksi nopea kokeilu kaverille lahjaksi. Erityisen paljon tunnearvoa tässä pussissa. Kangas on nimittäin peräisin meidän suvun mökin vintiltä ehkä jostain 50-60 luvulta peräisin olevasta mekosta. Lapsina aina leikittiin siellä ja pukeuduttiin niihin vanhoihin vaatteisiin. Ihan loistavassa kunnossa oli kangas vieläkin. Uskomattoman hyvin kestää aikaa ja vintillä makoilua. 
Tosin vaati muutaman pesukerran ja monen päivän tuuletuksen, että se vanhan talon haju lähti siitä pois.
Kaverina pussukalla on pikasurautuksena tehty kännykkäpussi Majapuun turkoosista apinapuusta.