Pitkän hiljaisuuden jälkeen

Pitkä hiljaiselo takana, mutta koitan ryhdistäytyä taas :) Pienen pieniä vaatteita on nyt ollut työnalla. Ei ehkä kannattaisi tehdä leikkuuhommia yöllä, koska samalla kaavalla tehdyissä vaatteissa on aika huimasti kokoeroja :) Housuissa on ollut kaavana Ruusunpuna legginsit muistaakseni OB 6/12 lehdestä. En ole vieläkään tyytyväinen muokkausyrityksiini joten harjoitukset jatkuu. Hattu on kanssa joku vanha kaavakokeilu ja koossa 36cm

Pikkuisia vauvanpeittoja on kanssa syntynyt muutama. Näitä pieniä on niin kiva tehdä kun syntyy nopeasti ja näyttää söpöiltä. Lakanan vahvuista puuvillaa molemminpuolin ja ohut vanu välissä. Tuntuu ihanan pehmeältä ja kevyeltä.

Kaverin vauvalle lahjaksi. Tässä taas eri kaavoja kokeilussa. Tuo hattukaava löytyi jostain blogista, mutta just nyt en saa kuollaksenikaan päähän, että mistä. Olisko koko siinä noin 40cm. Haalarin lahkeet vaatii pientä muokkausta ku jäi vähän lyhyeksi, hupsista. Älkää ommelko Yöllä!!!!

Samaisen kaverin vauvalle tilkkupeitto muruneuloksista ja toisella puolella marimekon tasaraitaa.Välissä on ohutta vanua.

Poika surkeana sovitteli vauvanhaalaria itselleen ja kysyi joka jutun kohdalla, että ompelenko hänelle. Lohdutukseksi syntyi pikainen teeppari ihanasta Siiri ja Myyry trikoosta. Oikeastaan tein viemisiksi vielä toisen ja synttärilahjaksi kolmannen. Niin kivan näköinen oli päällä. Tästä tuli vielä kalsaritkin. Kivan yksinkertainen kuosi ja kiva väri myös.

Mail Express tunika ja samaan tyyliin Kisuliinibody (OB 6/12)  vauvaa odottamaan (tai jotain vauvaa, koska kuosi on ehkäpä aika tyttömäinen) Tyttö aivan valtavasti tykästyi tuohon heppakuosiin. Kaivelee aamulla laatikkoa ja sanoo, että haluaa heppamekon :) Tytöt on näköjään aika määrätietoisia pukeutumisen suhteen pienestä pitäen.

Tämä oli nyt tälläinen pikapostaus hiljaiselon rikkomiseksi kun kerrankin sain kuvia laitettua koneelle asti. Jospa nyt yrittäis reipastua.

Hyvää kesän jatkoa :D

Uusi vuosi, uudet lupaukset, uudet ompelukset...

Hyvää uuttavuotta.
Voihan Joulukuu minkä teit! Jäi aika vähiin koneella istuminen. Ja ompelu!
Muutamia juttuja tässä on valmistunut hiljattain ja jotain jäänyt kuvailemattakin vallan.
Pitää koittaa aktiivistua tälläkin elämänalueella.
 Lisäksi lupaan parempaa elämänhallintaa, minun kotini on oikea kamakasa ja valtava kaaos. Uskomatonta miten hyvä mieli voi tulla pelkästään siitä, että heittää muutaman jätesäkillisen tavaraa pois/lahjoitukseen. Tästä se parempi elämä (taas) alkaa!

Rohkeasti uskaltauduin kokeilemaan viimeisimmän ob:n jumpsuit kaavaa. Tarkoitus oli tehdä samalla idealla molemmille ipanoille Jumppikset, mutta kaavapaperin vähyys pakotti tekemään ensin pienemmälle. Ihanainen tyttäreni sai siis toimia kaavakokeilun mallina ja eka versio on vähän reilumpi. Eipä haittaa, mahtuu vaatetta alle esim. keväällä, menee vaikka autoiluvaatteena. Koko on ehkä 86cm ja tätäkin kavensin, leveys noin 80cm kaavasta ja silti näin reilu. Ob selkeästi ajattelee, että vauvat on Suomessa TOSI isoja :D

Nyt on tarjolla vaan sovituskuvia.

 

Kankaat ja resori Majapuulta

Huvittavaa tässä on se, että rakas lapseni on vallan hullaantunut vetoketjusta. Hän juoksee ympäriinsä nauraen ja huutaa "Auki, auki, auki" ja repii vetoketjun alas ihan muutamassa sekunnissa siitä kun perässä juokseva äiti  on vetänyt sen kiinni ja kymmenettä kertaa yrittänyt selittää, että vetoketjun pitää antaa olla kiinni. Tyttären mielestä mikään ei voisi olla tämän hauskempaa, perässä juokseva äiti keksisi äkkiseltään montakin huvittavampaa asiaa.

Oon ollu vähän huono äiti, siis suomeksi sanottuna itsekäs. Poika tykkää valtavasti autoista, niinku oon varmasti maininnutkin. Erityisesti hän on mieltynyt cars elokuvien autoihin. (Lienee tuttu tarina monille pikkupoikien äideille) ja kuten aiemmin tuskailin, hän suostui pitämään vaan kaupan vaaleansinistä salama mc qeen paitaa. 

Aikoja sitten jo ajattelin, että pitääpä tehdä pojalle autopaita, että saisin joskus pestä sen toisen, mutta se jäi...ja jäi...ja jäi. Aina tuli jotain itselle mielekkäämpää ommeltavaa.

Kunnes poika haikeana ehdotti kaikista siskon saamista ompeluksista, että "onko minun?" ja koitti pukea edellämainittua jumsuittia päälleen. 

Silloin tunsin piston sydämessä ja ihan iltapuhteina päätin tehdä sen autopaidan aamuksi valmiiksi.

Kyllä kannatti vaikka menikin myöhään. Aamulla poika oli ihan todella onnellinen uudesta paidasta. Nyt meillä on kaksi paitaa mitkä käydään hakemassa pyykkikorista :)

Sovituskuvaa ei nyt ole, ehkä myöhemmin.

 

Kangas on Jny:n silityskuva ja saumamerkki Tallinnan tuliaisia ja resori luultavasti royal- kestoilta.

Kaikkea ihanaa ja hyvää vuodelle 2013!