Pitkän hiljaisuuden jälkeen

Pitkä hiljaiselo takana, mutta koitan ryhdistäytyä taas :) Pienen pieniä vaatteita on nyt ollut työnalla. Ei ehkä kannattaisi tehdä leikkuuhommia yöllä, koska samalla kaavalla tehdyissä vaatteissa on aika huimasti kokoeroja :) Housuissa on ollut kaavana Ruusunpuna legginsit muistaakseni OB 6/12 lehdestä. En ole vieläkään tyytyväinen muokkausyrityksiini joten harjoitukset jatkuu. Hattu on kanssa joku vanha kaavakokeilu ja koossa 36cm

Pikkuisia vauvanpeittoja on kanssa syntynyt muutama. Näitä pieniä on niin kiva tehdä kun syntyy nopeasti ja näyttää söpöiltä. Lakanan vahvuista puuvillaa molemminpuolin ja ohut vanu välissä. Tuntuu ihanan pehmeältä ja kevyeltä.

Kaverin vauvalle lahjaksi. Tässä taas eri kaavoja kokeilussa. Tuo hattukaava löytyi jostain blogista, mutta just nyt en saa kuollaksenikaan päähän, että mistä. Olisko koko siinä noin 40cm. Haalarin lahkeet vaatii pientä muokkausta ku jäi vähän lyhyeksi, hupsista. Älkää ommelko Yöllä!!!!

Samaisen kaverin vauvalle tilkkupeitto muruneuloksista ja toisella puolella marimekon tasaraitaa.Välissä on ohutta vanua.

Poika surkeana sovitteli vauvanhaalaria itselleen ja kysyi joka jutun kohdalla, että ompelenko hänelle. Lohdutukseksi syntyi pikainen teeppari ihanasta Siiri ja Myyry trikoosta. Oikeastaan tein viemisiksi vielä toisen ja synttärilahjaksi kolmannen. Niin kivan näköinen oli päällä. Tästä tuli vielä kalsaritkin. Kivan yksinkertainen kuosi ja kiva väri myös.

Mail Express tunika ja samaan tyyliin Kisuliinibody (OB 6/12)  vauvaa odottamaan (tai jotain vauvaa, koska kuosi on ehkäpä aika tyttömäinen) Tyttö aivan valtavasti tykästyi tuohon heppakuosiin. Kaivelee aamulla laatikkoa ja sanoo, että haluaa heppamekon :) Tytöt on näköjään aika määrätietoisia pukeutumisen suhteen pienestä pitäen.

Tämä oli nyt tälläinen pikapostaus hiljaiselon rikkomiseksi kun kerrankin sain kuvia laitettua koneelle asti. Jospa nyt yrittäis reipastua.

Hyvää kesän jatkoa :D

Uusi vuosi, uudet lupaukset, uudet ompelukset...

Hyvää uuttavuotta.
Voihan Joulukuu minkä teit! Jäi aika vähiin koneella istuminen. Ja ompelu!
Muutamia juttuja tässä on valmistunut hiljattain ja jotain jäänyt kuvailemattakin vallan.
Pitää koittaa aktiivistua tälläkin elämänalueella.
 Lisäksi lupaan parempaa elämänhallintaa, minun kotini on oikea kamakasa ja valtava kaaos. Uskomatonta miten hyvä mieli voi tulla pelkästään siitä, että heittää muutaman jätesäkillisen tavaraa pois/lahjoitukseen. Tästä se parempi elämä (taas) alkaa!

Rohkeasti uskaltauduin kokeilemaan viimeisimmän ob:n jumpsuit kaavaa. Tarkoitus oli tehdä samalla idealla molemmille ipanoille Jumppikset, mutta kaavapaperin vähyys pakotti tekemään ensin pienemmälle. Ihanainen tyttäreni sai siis toimia kaavakokeilun mallina ja eka versio on vähän reilumpi. Eipä haittaa, mahtuu vaatetta alle esim. keväällä, menee vaikka autoiluvaatteena. Koko on ehkä 86cm ja tätäkin kavensin, leveys noin 80cm kaavasta ja silti näin reilu. Ob selkeästi ajattelee, että vauvat on Suomessa TOSI isoja :D

Nyt on tarjolla vaan sovituskuvia.

 

Kankaat ja resori Majapuulta

Huvittavaa tässä on se, että rakas lapseni on vallan hullaantunut vetoketjusta. Hän juoksee ympäriinsä nauraen ja huutaa "Auki, auki, auki" ja repii vetoketjun alas ihan muutamassa sekunnissa siitä kun perässä juokseva äiti  on vetänyt sen kiinni ja kymmenettä kertaa yrittänyt selittää, että vetoketjun pitää antaa olla kiinni. Tyttären mielestä mikään ei voisi olla tämän hauskempaa, perässä juokseva äiti keksisi äkkiseltään montakin huvittavampaa asiaa.

Oon ollu vähän huono äiti, siis suomeksi sanottuna itsekäs. Poika tykkää valtavasti autoista, niinku oon varmasti maininnutkin. Erityisesti hän on mieltynyt cars elokuvien autoihin. (Lienee tuttu tarina monille pikkupoikien äideille) ja kuten aiemmin tuskailin, hän suostui pitämään vaan kaupan vaaleansinistä salama mc qeen paitaa. 

Aikoja sitten jo ajattelin, että pitääpä tehdä pojalle autopaita, että saisin joskus pestä sen toisen, mutta se jäi...ja jäi...ja jäi. Aina tuli jotain itselle mielekkäämpää ommeltavaa.

Kunnes poika haikeana ehdotti kaikista siskon saamista ompeluksista, että "onko minun?" ja koitti pukea edellämainittua jumsuittia päälleen. 

Silloin tunsin piston sydämessä ja ihan iltapuhteina päätin tehdä sen autopaidan aamuksi valmiiksi.

Kyllä kannatti vaikka menikin myöhään. Aamulla poika oli ihan todella onnellinen uudesta paidasta. Nyt meillä on kaksi paitaa mitkä käydään hakemassa pyykkikorista :)

Sovituskuvaa ei nyt ole, ehkä myöhemmin.

 

Kangas on Jny:n silityskuva ja saumamerkki Tallinnan tuliaisia ja resori luultavasti royal- kestoilta.

Kaikkea ihanaa ja hyvää vuodelle 2013!

Karkkihaalari

Minulle inspiraatiot iskee aika usein ihan puun takaa. Tänään oli taas sellainen päivä. Ihana päivä!
Vierailin (taas) Majapuulla ja jokin pakkomielle pakotti minut ostamaan jälleenkerran jotain mitä en tosiaankaan tarvinnut. Tätä aivan ihanaa raitajoustista nimittäin.
Ei se ihan ensisilmäyksellä oikein napannut, mutta siinä oli sitä jotain!
 ehkä joku takauma lapsuudesta...eikös 80-luvulla ollut kanssa näitä rakkaita raitajoustiksia (niitä sinapin värisiä?)

 Ensin mietin, että ehkäpä siitä tulee paita ja jätin sen seisomaan kangaskasaan.
Tänään kun oli ihan pakko tehdä joululahjaompeluksia niin se kokoajan häiritsi minua siinä kangaskasassa.  Tiedättehän....aina kun jotain on PAKKO tehdä, niin kaikki muut asiat tuntuu yhtäkkiä paljon kiinnostavammilta.

Ajattelin, että ei se varmaan haittaa jos ihan silleen äkkipikaisesti ompelen siitä jotain...
ja niin siitä tuli haalari, ensimmäinen asia mitä siitä tuli sillähetkellä mieleen.
Joskus inspiraatio menee ihan putkeen, sillä tämä on kyllä oikea karkkien karkki ja herkkujen herkku!
Sopii tolle minun pikkutohelolle kuin nenä päähän...aivan superihanat värit!

Kangas ja resori on Majapuulta

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Värikkäät vaatteet on tosi jees kun lapsi on tollanen viuhtoja. Sen löytää helpommin silloin kun se päättää taas viuhahtaa uusiin mielenkiintoisiin seikkailuihin.

Varmaan vartin kuvasin, että sain yhden kuvan missä seisoi hetken paikallaan.

Sitten tuli taas kiire muihin puuhiin. Onko ihan normaalia, että 1v harjoittelee päälläseisontaa :D

Hurrrrja LohiKääme!

Kävipä niin, että ihanainen 3-vuotiaani rakastui autoihin.
Tämä lienee tuttu ilmiö monille pikkupoikien vanhemmille. Meillä on pidemmän aikaan ollut kovassa huudossa Cars- elokuvien hahmot (tämäkään ei varmaan yllätä ketään) ja mielestäni koko homma on ihan älytöntä rahastusta jos saa sanoa, vaikka ei aiheeseen edes mitenkään liity.
Jokatapauksessa juttu meni siihen, että lapsi haluaa pukeutua aina yhteen ja samaan paitaan. Kaupan valmisvaatteeseen joka on vaaleansininen ja siinä on salama mc quen! Äiti yrittää laittaa sen väli pesuun, mutta aamulla sankari käy etsimässä sen likapyykkikorista...voi apua! Äiti yrittää tarjota jotain muuta päälle, mutta ei. Topakka "Tahtoo salaman" tiuskaistaan takaisin.
äiti koittaa selittää, että salama on nyt märkä, ymmärrätkö märkä..sitä ei voi laittaa päiväkotiin. "Sitten äiti kuivaa sen, tahtoo salaman" HUOKAUS!

Mutta sitten tuli lohikäärmeet. Vastaanotto ei tietysti ollut ihan sitä mitä odotin. "Äiti hieno, siitä paita siskolle" Huokaus!

Ihan oli kuitenkin pakko yrittää tehdä herralle itselleen. Kannatti yrittää koska nyt poika tykkää oikein kovasti ja esittelee kaikille hienoja lohikäärmeitään :)

Sovituskuvat on kanssa tosi laatuotoksia :)
On se rankkaa olla 3-vuotias.

Kankaat on Majapuun ihania neuloksia.
Resorit on sellasta kivaa napakkaa, mutta en muista mistä.
Kaavana Papana sovellus hupulla.

Jos sen Cars-paidankin sais joskus sit ihan kuivaksi asti :)

Raksu

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä; kun ensi kerran näin kuosin virtuaalisesti koneen ruudulta. Vielä ihanampi se oli kun kohtasimme ihan oikeasti ja pehmeämpi..

Oon niin myyty tälle keltaisen ja mustan liitolle ja iättömyydelle. Voisin kuvitella tämän kuosin yhtälailla minkäikäisen ihmisen päällä tahansa...ihan totta!

Tiesin heti mitä siitä tulee (no oikeesti näin siitä unta)
ja iloinen ylläri oli että kangasta riittää vielä lapsillekin.

Oon ihan pettynyt näihin kuviin ku tää suomen talvi on tällänen et aina on vähän yö ja pimee. sovituskuva olis ollu ihan ehdoton mut siitä ei tullu mitään.

Kangas on Majapuulta. Samoin taskun palloneulos. Resori on jotain tosi kivaa ja erilaista mut valitettavasti en muista et mistä se on mun sekamelskaiseen kangasläjään päätynyt.
Saumamerkiksi löytyi tollasta ihanaa pyykkinarua ompeluporukan kesäiseltä Tallinan reissulta. Sattuikin saman keltaista.

Aika pirtsakka! saapi ollakin kun on muuten niin synkkää ja pimeää. Ällö marraskuu!

Voihan apinapuu

Pitkään aikaan ei ole tullut tehtyä haalaria. Nyt tein!
Oli alusta asti visio tästä Majapuun ihanasta apinapuukankaasta. Hölmö kun olin niin tilasin sitä ihan liian vähän ja se vähäkin kutistui pesussa :(
No tuli siitä loppujenlopuksi ihan käyttökelpoinen pitkillä resoreillakin.
Tuo vetskari tuotaa aina päänvaivaa kun en osaa sitä kovin nätisti pistää. Paremmin meni ku ekalla kokeilukserralla, ehkä mä vielä opin ku uskaltaa vaan yrittää.

Sovituskuvat on vähän mitä sattuu kun malli on aika vauhdikas tyyppi.

                                                                                 

 

Joulukin kovaa vauhtia tekee tuloaan. Minusta on kivaa miettiä ihmisille joululahjoja. Varsinkin arvostan jotain itsetehtyä koska siinä on aina mukana jokin ajatus. Tänä vuonna ajattelin tehdä pieniä pussukoita, niihinhän nyt voi laittaa mitä vaan kivaa.

Idean ja hyviä vinkkejä sain made for apesin Heidulta jolta sain aivan huippuihanan aarteita täynnä olevan pussukan lahjaksi <3

Tässä yksi nopea kokeilu kaverille lahjaksi. Erityisen paljon tunnearvoa tässä pussissa. Kangas on nimittäin peräisin meidän suvun mökin vintiltä ehkä jostain 50-60 luvulta peräisin olevasta mekosta. Lapsina aina leikittiin siellä ja pukeuduttiin niihin vanhoihin vaatteisiin. Ihan loistavassa kunnossa oli kangas vieläkin. Uskomattoman hyvin kestää aikaa ja vintillä makoilua. 

Tosin vaati muutaman pesukerran ja monen päivän tuuletuksen, että se vanhan talon haju lähti siitä pois.

Kaverina pussukalla on pikasurautuksena tehty kännykkäpussi Majapuun turkoosista apinapuusta.

Illan inspiraatio

Lapsilla oli valokuvaus..
Alunperin tein tytölle kuvaukseen uusimmasta ottobresta talvikkimekon josta myöhemmin lisää.
Illalla kuitenkin sain Metsolan paketin josta löytyi pojalle vihreä Moondrive paita. Ajattelin, että olisi kiva jos molemmilla olisi samantyyliset vaatteet kuvissa ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kaapista löytyi pätkä ruskeapohjaista Moondrive kangasta joka olikin jo seissyt siellä turhan kauan. Ajattelin, että siitä tulisi kiva liivimekko. Sopivaa kaavaa en äkkiseltään löytänyt, joten tein oman sovelluksen ob 1/2005 hihattoman paidan kaavaa apuna käyttäen.
Kangas itsessään on vähän synkkä joten se selvästi halusi piristystä.
Päätin kokeilla nyt taskuntekoa lillaphantin mainiolla ohjeella. Samaa taskukangasta päätyi myös mekon vuoriksi, joten vältyin ylimääräisiltä kanttauksilta. Mekko on vaan yläosasta vuoritettu.
Loppusilauksena nappipurkista muutama nappi piristykseksi ja pitämään vuorin paikoillaan.

Yötyöksi tämä taas venähti, mutta tulipahan valmista. Minkäs sille inspiraatiolle voi.

 

 

Tein myös leggarit, kun näitä mekkoja ja tunikoita tytöllä tykkään pitää. Alaosat tuntuu aina olevan jotenkin vähissä. Näiden pitäis ainakin värimaailman puolesta sopia vähän kaiken kanssa yhteen :)

Kaavana uusimman ob 6/12 legginskaava koossa 86cm. Mussa on varmaan joku vika, mutta en saa näitä ob:n leggarikaavoja koskaan asettumaan hyvin. Aina alkaa joku sauma kiertää jostain.